Maanantaina kävin huoltamassa rakennekynteni. Matkalla törmäsin (kirjaimellisesti..) elämäni ensimmäiseen liikenneonnettomuuteen - käyttämäni bussi iskeytyi edessä olleeseen bussiin ja kolarihan siitä syntyi. Istuin juuri sopivasti paikalla jonka yläpuolella oli joku kohouma. Päänhän mä siihen sitten löin, mutta mitään kuhmua pahempaa ei käynyt. Muutenkaan täysin pirstaleina ollutta etulasia ja erään naisen vertavuotavaa nenää lukuunottamatta kellekään ei käynyt pahemmin. Lähinnä vain shokki, kun ei ole tuollaista aikaisemmin kohdalleni sattunut.
Tässä kuitenkin kuva uusista kynsistä :)
Vähän erilaiset kuin mulla on aiemmin ollut, ja enköhän taas ensikerralla palaa tylsiin ranskalaisiin!
Kokeet on ohi, ja olen tässä parina viime päivänä poistunut kotoa vain lähinnä jumpassa käyntiin. Latasin kuukauden aikaa tuolle läheiselle yksityiselle salille, ja tykkään kyllä käydä. Ohjaajat on ihan huippuja, ja tunnit hyviä :)
Jännä, ettei tunnu yhtään perjantailta (tai no.. lauantailta). Tosin tässä viimeisen vuoden aikana sitä on muuttunut ihan hävyttömän laiskaksi viikonloppueläjäksi. On paljon mukavampi jäädä oman kullan kainaloon katselemaan jotain leffaa, tai ihan vain herätä seuraavana aamuna virkeänä eikä kamalassa krapulassa :D Niin no, onhan mulla tässä sellainen vetokin ollut syyskuusta asti Samin kanssa, että saisin juoda alkoholia vain kaksi kertaa kuukaudessa. Maistelut lasketaan mukaan, ja tulihan sitä tammikuussa vähän lipsuttua kun oli uuttavuotta, synttäriä sun muuta kissanristiäistä.. Heh. Nyt kun mietin, enää ei ole mitään "pakkoa" lähteä ryyppäämään, esim. "kun kaikki muutkin juo, ei ole kiva olla yksin selvinpäin", koska sitä mä todellakin vihaan. Sami on kuitenkin lähes aina selvinpäin peliensä ja treeniensä takia, ja silloin on itsellänikin helpompi olla ihan vain käymässä jossain. Baareissa en kyllä selvänä viihdy, mutta jos on jotain synttäriä tai muuta, johon on ns. mentävä. Toki jos Samilla on lomaa ja on järjestetty yhteisten tuttujemme kanssa joku yhteinen juhlimisilta, niin onhan se kiva lähteä. Niin ja tuosta vedosta - siihen on sisältynyt myös karkkilakko. Loppu kuitenkin häämöttää, nimittäin Samppasen synttäripäivänä, 11.2 (jee!!), on tarkoitus jatkaa siitä mihin jäätiin. Jibii :) Ja palkinnoksi tästä huikeasta suorituksesta muruni on avokätisesti valmis maksamaan 16.4-19.4-aikavälille sijoittuvan Rooman trippimme lentomatkat :) Eli perjantai-aamulla on lähtö, ja takaisin ollaan tulossa maanantai-yöllä. Pikkuhiljaa alkaa matkahammastakin jo kolottaa!
Huomenna tänne meille on ilmeisesti tulossa jotain ton äijän inttikavereita. Sami vietti vuotensa Lahden urheilujoukoissa, eli toisin sanoen laiskotteluleirillä :D Treeneihin ja peleihin kun se yleensä sieltä pääsi, niin harvemmin siellä tuli kahta-kolmea päivää pidempään oltua viikosta. Ihan kiva mulle, inttileskenä olo kun ei aina ole se helpoin rooli.. Joka tapauksessa Samin sählykaverit on tulossa tänne alottelemaan, pelaamaan typeriä pelejä PS3 ja metelöimään. Samille se olisi kuulemma ok että jäisin tänne, mutten taida kestää sitä "hauskojen" inttiläppien ja äijähuumorin määrää (no en ainakaan selvinpäin, daa!1). Katsellaan :)
Aamupäivästä menen kaverini tueksi Kamppiin, kun se käy koristelemassa jo olemassaolevaa tatuointiaan. Mä en kyllä ymmärrä tätä tatskavillitystä. Joo, onhan ne kivan näköisiä _nyt_, mutta mites sitten viisikymppisenä, kun vasen käsi on täynnä jotain värikkäitä kukkia ja lintuja? Ymmärrän kaikki nätit pienet, mutta en sitä, että innostuspiikin jälkeen niitä otetaan joku sata ympäri kehoa mitä ihmeellisimmissä kuvioissa. Oma mielipiteeni on, että jotkut tatuoinnit ovat makeita ja nättejä, mutta ihan oikeasti, en mä sellaisia haluaisi katsella enää välttämättä edes 10 vuoden päästä, saati sitten rollaattorissa. Mielikuvalle naurua :D
Tähän väliin voisin kertoa jotain tänhetkisen elämäni tärkeimmästä ihmissuhteesta. Mulla ja Samilla on mennyt tosi kivasti. Vaikka ollaan seurusteltu kohta puolitoista vuotta, silti joka päivä on aina yhtä ihana herätä sen kainalosta, ja jaksetaan muistuttaa teoin ja sanoin kuinka paljon toisiamme rakastamme. Musta on esimerkiksi ihana laittaa yllärinä jotain spessuruokaa, vaikka tarkoituksena olisikin ollut kokata jotain arkisempaa. Meillä on myös kivoja tapoja, esimerkiksi aina kun Samppasella on aamuvuoro, se laittaa mulle bussista jonkun kivan viestin. Siihen on aina ihana heräillä <3 Yleensä iltaisin treenien jälkeen me myös katellaan aikaisemmin tulleita hyviä sarjoja. Se on parasta, kun pääsee aina kainaloon paijattavaksi :) Saatetaan myös välillä tehdä jotain ihanan spontaania, esim. lähteä päivän varoitusajalla Särkänniemeen tai katsomaan kultani isovanhempia Lahteen. Vapaapäivinä teemme yleensä yhdessä jotain - vuokraamme tai käymme leffassa, syömässä ulkona, vanhemmillani ton pupusen kanssa, shoppailemassa sisustusjuttuja tai vaatteita mulle tai jotain muuta mukavaa. Arkikaan ei oikeastaan paina kuin harvoin, kun tekee välillä jotain vaihtelevaa. Kummallakin on kuitenkin omat juttunsa, niin ei sitä kuitenkaan liikaa tule oltua toisen kanssa vaikka saman katon alla asutaankin.
Moni varmaan ihmetteli, kun me muutettiin Samin kanssa vasta 8 kuukauden seurustelun jälkeen yhteen. Sitä on vaikeeta selittää - en mä olisi uskonut, että olisin ylipäänsä muuttanut 18-vuotiaana pois kotoa, saati sitten jonkun miehen kanssa. Se vaan tapahtui. Kaikki loksahti kohdalleen, ja tuntui niin oikeelta. Kyllä mä olisin itsekin skeptinen, jos kuulisin vastaavan tarinan joltain muulta. "Joo joo, kyllä ne kuitenkin kohta eroo, mitäs ne sitten. Tosi tyhmää että ne jo noin aikaisin muutti yhteen, hohhoijaa" ja sitä rataa. Niin kornilta kuin se kuulostaakin, musta tuntuu että oon löytänyt elämäni miehen. Sami on mun paras kaveri, rakastettu ja ihminen johon voin tukeutua ja luottaa kaikissa asioissa. Se osaa kuunnella ja puhua, meillä on hauskaa ja hyvä olla yhdessä, ja muutenkin luonteet natsaa yhteen. Mä oon ite vähän temperamenttisempi tapaus, ja tarvitsen jonkun rauhallisemman kaverin. Eihän tää elämä olis muuten muuta kuin pelkkää riitelyä :D Tasapainoitamme toisiamme mun mielestä aika hyvin. Ei sillä, kyllä se Samppakin on oppinut tässä mun kanssa :D Ystävätkin tykkää tosta murustani, ja oon istunut hyvin Saminkin kaveriporukoihin, niin mikäs tässä ollessa!
Mua ei väsytä kyllä yhtään. Heräsin tänään vasta puoli kahden aikaan, ja olisin nukkunut varmaan pidempäänkin, mutta Sami soitti päässeensä koulusta. Nukuin jonkun 11 tuntia, huh! Voisin mennä katselemaan muumeja, jospa se uni sieltä sitten tulisi 8) Sain isiltäni synttärilahjaksi kaikki muumijaksot, niitä on ihana fiilistellä. Vielä näin "aikuisenakin" niistä löytää ihan uusia ulottuvuuksia, onhan ne tosi hauskoja ja älykkäitä.
No joo, mieli muuttui. Taidan sittenkin mennä sängylle makoilemaan. Laitan valot kiinni, ja alan pelailemaan puhelimellani Bejeweled Bliziä. Joo, just sitä koukuttavaa facebook-peliä! ;) iPhone <3
Hyvää yötä!
