![]() |
Kuva: google |
A) Bradley Cooper (Pat) on ihan helvetin hot. Uuuuh, amerikkalainen äijä. Uskottava ja loistava roolisuoritus.
B) Jennifer Lawrence (Tiffany) on helvetin hot. Hah, tai siis, hyvä näyttelijä. Loistavaa näyttelemistä, ei ihme että muija pokkasi itselleen parhaan naispääosan Oscarin kyseisestä roolisuorituksesta. Aika kova veto.
C) Sivuroolit olivat onnistuneet. Aidon oloiset, hyvin kirjoitetut ja näytellyt.
D) Tykkäsin leffan juonesta. Kyseessä on romanttinen komedia, muttei kuitenkaan. Romanttinen draama? Romantiikka ei ollut tyypillistä, siirappista ällöilyä, vaan rakkaustarina oli aika fucked up, mille elokuvassa myös naurettiin ihan avoimesti. Väännettiin vitsiä ja herjaa toisen sosiaalisten taitojen kömpelyydestä, henkilökohtaisista ongelmista ynnä muusta.
![]() |
Kuva: google |
![]() |
Kuva: google |
Eilen, maanantaina, mun oli tarkoitus mennä Miinan kanssa leffaan. Meillä on yhdet ilmaisliput, jotka pitäisi käyttää torstaihin mennessä, muttei jaksettu raahautua leffateatterille. Miinalla oli vielä kipeä olo, ja mun teki mieli mennä shoppailemaan.
Mukaan tarttui lopulta 5 paitaa ja kenkulit. Kelailin eilen, että mun on näköjään parempi mennä ostamaan kamaa vasta alennusmyyntien jälkeen, kun silloin tulee ostettua samalla hinnalla määrällisesti ehkä vähemmän, mutta laadullisesti onnistuneempia valintoja. Tulee ehkä mietittyä tarkemmin mitä ostaa, eikä nappaa vaatteita rekiltä sillä mentaliteetilla, että "ehkä mä käytän tätä vielä joskus". Mulla on oikeasti vaatekaapissa ihan hirveä kasa vaatteita, jotka voisi heittää huoletta parvekkeelta alas. Mun täytyisi ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa kahlaamaan riepujani läpi. Oon vaan niin huono heittämään mitään pois, kun aina mietin että "jos vielä joskus". Ei mitään jossitteluja, kylmästi vaan kaikki keskinkertaiset rätit sivuun.
Mulla alkoi tänään migreeni kesken autokyydin kotiin. Onneksi en itse istunut ratissa, sillä aura silmieni edessä kasvoi äkkiä niin isoksi, että mulla oli vaikeuksia nähdä eteeni. Vedin lärviini kasan nappeja ja onnekseni kohtaus meni nopeasti ohi. En itseasiassa muista, koska olisin viimeksi selvinnyt migreenikohtauksesta ilman jäätävää pääkipua. Ehdin näemmä nappaamaan lääkkeet juuri oikeaan aikaan, sillä kohtaus kesti vain hetken eikä kipu ollut kuin varjo normaalista särystä.
Katselen juuri Oscareiden uusintoja. Jaksoin seurata niitä su-ma -välisenä yönä viiteen asti, kunnes nukkumatti vei mut omille mailleen. Aika sopivasti sijoitin tämän uusinnan katselun, kun jatkui melkein täysin siitä mihin ensimmäisellä katselukerralla jäin. Musta on kiva katsella Oscareita, sillä on aina mahtavaa fiilistellä sitä kun joku saavuttaa unelmansa. Ne onnen ja häkellyksen ilmeet voittaneiden kasvoilla. Voi liikkis sentään!
Hyvää yötä ja alkanutta viikkoa kaikille :)