Oon tehnyt tällaisen 'and that's who I am' -kuvapostauksen jo joskus aiemmin, mutta tein siitä aika kevyen version enkä selittänyt tarkemmin ajatuksiani. Tällä kertaa ajattelin kirjoitella muutaman sanasen kustakin muhun sopivasta kuvasta ja avata hieman enemmän takana olevaa tarinaa :)
Kun kaikkia ei voi kuitenkaan miellyttää, miksi vaivautua esittämään olevansa jotain muuta kun on? Liian moni on vain haalea varjo persoonastaan, kun ei halua ärsyttää ketään. Surullista.
Oon puhelias ihminen, eikä mua pelota avata suutani vieraassakaan porukassa. Uskallan sanoa mielipiteeni ääneen, miellytti se kuulijoita tai ei. Sarkastisuuteni takia saatan joskus tulla väärinymmärretyksi, mutta ilkeä mä en ole koskaan.
Oon ollut yökukkuja niin kauan kuin muistan, yöt on ihania! Silloin kaikki näyttäytyy eri valossa - kirjaimellisesti sekä kuvainnoillisesti. Yössä on taikaa.
Oon sukupolvea, joka on kasvanut lapsesta teiniksi uusia Pottereita odotellessa. Ei niitä voi kuin rakastaa! Yksiä mun lempparikirjoja yhä edelleen, näin tuhansienkin lukukertojen jälkeen.
Oon enemmän sitä tyyppiä, joka istuu luennoilla ja kuuntelee sekä havainnoi esimerkkien kautta kustakin aiheesta ne tärkeimmät pointit. Kotiläksyjen teko on booooo-ring! Erilaiset projektit, ryhmätyöt, caset ynnä muut ovat kyllä hyvin opettavaisia ja hyödyllisiä, mutta käytän vapaa-aikani mieluusti jotenkin ihan muuten kuin läksyjä pakertaen. Muistan, että mua raivostutti niiden teko jo ala-asteella, jolloin moni muu tyttö oli kiltin tunnollinen...
Oon temperamenttinen, helposti innostuva, spontaani ja räiskyvä persoona.
Muutaman kerran oon lukenut kirjan kannesta kanteen lähes yhtä soittoa vaan koska en oo raaskinut laskea sitä käsistäni. Vaikka meillä on leffoja ja sarjoja vinot pinot, oon enemmän kirjaihminen. Lukeminen on ihanaa! Mulla käy myös usein leffojen kanssa niin, että kesken katselun alan toivoa elokuvan jo loppuvan... Ja lähes poikkeuksetta kaikki kirjoihin pohjautuvat leffat ovat olleet huonompia kuin alkuperäisteokset.
Oon kuullut monesti sanottavan, että oon paljastunut ihan erilaiseksi tyypiksi jollaiseksi ihmiset on mut alun alkaen kuvitelleet. Mussa on miljoona sellaista puolta, joita moni ei arvaisi.
"On muiden mielipiteitä ja Jonnan Mielipide, se Ainoa Oikea Mielipide". Jos joku puhuu ihan puuta heinää, mun on pakko oikaista ja väitellä niin kauan kunnes selviää kumpi on oikeassa. Välillä voisin antaa ihan vaan olla :)
Elämää on turha haaskata nöyristelyyn ja itsensä vähättelemiseen. Mä oon hyvä, ja niin oot muuten säkin! :)
Mulla on aika lyhyt pinna, ja turhaudun helposti jos en osaa. Mun pitäisi opetella hyväksymään, etten voi olla heti harjoittelematta paras kaikessa ja olla kärsivällisempi itseäni kohtaan.
Välillä kehittelen päässäni suuriakin draamoja ja paisuttelen asioita ihan vääriin mittasuhteisiin, jolloin on hyvä pysähtyä ja kelailla asioita ihan toiselta kantilta. Mitä jos kaikki onkin oikeasti hyvin? Mä oon myös siinä mielessä raivostuttava ystävä, että en oo aina sokeasti samaa mieltä, vaan kerron jos mun mielestä jossain tilanteessa kannattaa ottaa huomioon myös toinen näkökulma.
"Sä ootkin sellainen keskustelija", totesi veljeni kerran. Niinhän mä olen. Musta on ihanaa jutella syvällisistä asioista, analysoida, pohtia, tutustua ihmisiin ja yrittää ymmärtää. Mitä kaikkea muista voikaan oppia kun kuuntelee. Työkaveri sanoi mulle viime viikolla jutellessamme, että mulle on tosi helppo puhua vaikeistakin asioista. Mä ainakin yritän olla läsnä niille ihmisille, jotka on mulle tärkeitä.
Suomalaisuus on mulle tärkeä juttu. Moni haikailee ulkomaille asumaan, mutta vaikka kuinka rakastan matkailua - tai juuri siksi - musta on aina ihanaa tulla takaisin kotiin. Kerron aina ylpeänä suomalaisuudestani - onhan tämä kaikkine ongelmineen kuitenkin ihan huippu maa.
En oo koskaan pitänyt esiintymisestä muiden edessä, vaikka oonkin näin vanhemmiten oppinut käsittelemään tilannetta paremmin. Saatan myös usein arkielämässä ajautua tilanteisiin, joissa oon huomion keskipisteenä, mutta aika harvoin mä niistä oikeasti nautin.
Oon sen verran narsisti, että pidän omaa seuraani ihan huippuna. Musta on kivaa viettää aikaa ihan omassa rauhassani, yksin. Vaikka sitten sarjoja katsellen, netissä surffaillen tai mitään tekemättä.
Äidillä oli aina tapana kauhistella, "miten tytön huone voi näyttää tuolta". Jätän yleensä vaatteet lojumaan pitkin tuolin selkämyksiä, vaatekaappini on ihan pommin jäljiltä, tärkeitä papereita on ympäri kämppää, penaali on ollut tammikuusta saakka hukassa... Kutsuisin mun järjestelyä kuitenkin lähinnä hallituksi kaaokseksi, sillä yleensä oon tietoinen kamojeni olinpaikasta. Ja oon kyllä tosi tarkka siitä, että jos meille tulee kyläilijöitä, paikkojen on oltava siistissä kunnossa. Sen vuoksi täällä on yleensä ihan siistiä, vaikka mun kamat hujan hajan olisikin. Sami kiroilee aina vessaan yöllä mennessään, kun jätän kengät pitkin eteisen lattiaa niin että se kompastuu niihin joka kerta... Hehe.
Välillä, kaiken tän touhuamisen ja edestakaisin suhaamisen keskellä, on ihanaa vaan olla. Kuunnella musiikkia ja vaipua omiin ajatuksiin. Rauhoittua.
Vaikka kuuntelen musiikkia suhteellisen laaja-alaisesti eri genreistä, kuulen usein kuittailuja mun mainstreamihtavasta musiikkimaustani. Höpö höpö, sanon minä!
Rakastan sisustamista. Tällä hetkellä inspiraatiossani on pieni suvantovaihe vauhdikkaan muun elämän vuoksi, mutta eiköhän sisustuskärpänen näin kevään tullessa taas iske.
Pyrin elämään niin, että nautin joka ikisestä päivästä. En halua joutua jossittelemaan missattujen mahdollisuuksien takia vain siksi, etten oo uskaltanut heittäytyä hetkeen. I live in the moment!
Yllätyitkö? :)
