Pääsykokeet

Nyt harmittaa ihan sikana. Tuntuu, että tää päivä lähti ihan hyvin käyntiin, mutta mitä pidemmälle ollaan menty, sitä enemmän mua on alkanut vituttaa. Kirjallisesta kokeesta jäi ihan hyvä fiilis - sain kirjoitettua kaikkiin kohtiin jotain, ja muutenkin tuntui että alkuhermoilusta huolimatta tehtävät meni ihan ookoo. Odotin ehkä jopa vaikeempaa koetta.

No, haastattelu ei sitten mennytkään niin hyvin, ainakin tuntuu siltä. Jäi fiilis, etten saanut yhtään annettua itestäni sellasta kuvaa kun oikeesti oon. Vastasin moneen kysymykseen haparoiden kuin en tietäisi yhtään mistä puhun. Monesti en keksinyt mitään järkevää sanottavaa. Poistuessani en saanut aluksi edes ovea auki, se oli jotenkin koomisuuden huipentuma. En tiedä olisko pitänyt itkeä vai nauraa, varmaan itkeä.

Nyt ainakin itkettää. En tiedä johtuuko tää kaikki väsymyksestä vai mistä, mutta ottaa päähän kun olisin oikeesti ollut niin valmis opiskelemaan. Löytyi kiva ala, enkä jaksa paahtaa töissä tällä tahdilla enää yhtään pidempää, ja muutenkin olis ollut paljon kivempi alottaa syksyllä kuin keväällä. Jos nyt pääsen keväälläkään...

Onneks mulla on maailman ihanin mies, joka halii ja pusuttelee ja laittaa ruokaa kun en jaksa. Ja heittää huonoja läppiä ja on lempee oma itsensä, väkisinkin tulee parempi mieli. Ja ihanat kaveritkin tyynnyttelee, että syksyllä sitten uudestaan. Niinhän se on, mutta masentaa kun alittaa omat odotuksensa.

Huomenna alkaa seitsemän päivän duuniputki, ja voin kertoo ettei kiinnosta edes vähää alusta. Veikkailen että tuun olee vähän väsynyttä tyttöä ens viikon torstaina.

Ei auta muuta kun nostaa pää ylös ja painaa eteenpäin. Ei tää elämää kaada, tällä hetkellä vaan tuntuu pirun pahalta. Toivottavasti muut pääsee opiskelemaan haluamiinsa paikkoihin. :)

- Jonna