Lauantai

Ihana päivä. Nukuin pitkään, otin iisisti, kävin koirien kanssa virkistävällä lenkillä, nautin.

Illemmalla menin Miinalle hengailemaan ja pelailemaan Isäntä vs. Emäntä ja Salkkarit-tietovisa -lautapelejä kera hyvien pikkupurtavien sekä maailman mahtavimman seuran. Pääsin siis vihdoin ja viimein tutustumaan tähän Manun kuuluisaan opiskelija-soluun, joka ei ollut oikeasti yhtään hassumpi loukko!

Huomenna mulle tulee illalla kynsihuoltoasiakas, mitä ennen käydään Samin kanssa moikkaamassa vanhemmillani mun tätiä ja pienen pientä, suloista serkkuani, jotka ovat matkanneet Stokiksesta tänne Suomeen sukulaisia tervehtimään.

Nyt leffa pyörimään, simmut kiinni ja tutimaan! Hyvää yötä :)

Joulu ja perjantain viettoa

Heippa taas!

Joulu meni ihanasti. Leppoisasti. Rakastan joulua, ja vaikken muuten sen takia hössötäkään (esimerkiksi koristele kämppää maanisesti tai kuuntele joululauluja kuukausitolkulla ennen The Päivää), voin sanoa olevani jouluihminen.

Jaettiin Samin kanssa toisillemme ostamamme lahjat tapojemme mukaisesti jo puolilta öin. Musta on mahtavaa rakentaa omia, uusia perinteitä, ja tehdä asiat ihan omalla tavalla. Me esimerkiksi tykätään ostaa toisillemme monia, pieniä tai suuria lahjoja, ja paketoimme ne kaikki erikseen. Tässä iässä kun ei muuten enää kunnon paketteja juurikaan saa, vaan suuri osa lahjoista tulee kuorissa. :)

Aattoa vietimme ensin Samin poppoon kanssa Samin vanhemmilla, josta siirryimme illemmalla mun perheen luo. Kummassakin kodissa oli jouluinen, lämminhenkinen ja viihtyisä tunnelma - ja juuri se on mun mielestä kaikista tärkeintä joulussa. Että on hyvä olla.

Joululahjat onnistuvat yllättämään joka vuosi: sain lahjaksi vaikka mitä ihanaa niin tänne kotiin kun ihan mulle itsellenikin. Mä myös rakastan jouluruokaa, ja sitä tulikin ahdettua kummassakin paikassa muutaman seuraavankin vuoden varoiksi...

Todella onnistunut joulu oli, jälleen kerran. Harmi vaan, että kun puolen yön jälkeen olimme tekemässä lähtöä, eri taksifirmoille soittelun jälkeen totesimme taksien monen tunnin ruuhkat ja parhaan kotiinmenoratkaisun olevan jalkaisin.

4 km:n kotimatkasta huolimatta päätimme lähteä talsimaan tuuleen ja tuiskuun. Pakkasimme päällemme isot kasat vaatteita villasukista pipoihin ja lapasiin. Aluksi vähän hirvitti matkan pituus, sillä en todellakaan pidä kilometritolkulla kävelystä (voi tylsyys!), puhumattakaan että tekisin sitä auraamattomilla teillä -15 asteen pakkasessa tuulen ja lumen paiskoessa naamaa, mutta nopeastihan se aika meni. Hyvässä seurassa voi tehdä mitä vain :)

Miina palasi tänään takaisin kotipaikkakunnaltaan tänne sivistyksen kehtoon Espooseen, ja tuli heti viettelemään mun kanssa iltaa Salkkarit-tietovisan merkeissä. Yksi koulukaveri liittyi myöhemmin meidän seuraan ja tuli tänne hengailemaan ja häviämään mulle Buzzissa. Käväistiin myös paikallisessa sporttipubissa pelailemassa Kimbleä ja vetäisemässä yhdet Crowmoorit naamariin.

Olipa muuten hauska pelailla eri pelejä tuhansilta vuosilta tuntuneen tauon jälkeen. Oon pelannut Kimbleäkin viimeksi varmaan ala-asteella...

Lisään myöhemmin kameralla otettuja kuvia joulusta, mutta näin alkuun, kuva Samin antamista lahjoista, jotka oli ehkä maailman onnistuneimmat joululahjat ikinä:

Hyvää yötä kaikille :)

Akryylikynsiä

Tässä taas kuvapäivitystä tekemiini kynsiin. Monista kynsistä mulla ei ole ollenkaan kuvaa, mikä on aika surku juttu. Täytyy yrittää muistaa kuvailla tekeleitäni enemmän! Etenkin omiani oon tosi huono kuvaamaan, mä kun vaihtelen niitä aika usein. Tällä hetkellä mulla on ihan perus valkoiset ranskalaiset, ja nää on kivaa vaihtelua kaikkien glitterhässäköiden jälkeen :)

Omatekemä hopeinen glittersekoitus

Ranskalaiset rajalla olevin metallipaloin, päällä mattalakka

Joulukynnet

Baby pink kärjet mix-glitterillä

Oma glittersekoitus metallipaloin

Karkkikynnet pimeyden keskelle :)

Siinäpä ne. Mulle on tulossa neljä asiakasta tässä muutaman päivän sisällä, niin uusia kuvia tulee varmasti taas piakoin!

Lahjojen paketointia

Musta on ihanaa ostaa lahjoja muille ihmisille. On paljon kivempaa antaa kun saada! Tuntuu hyvältä saada mulle tärkeät ihmiset iloiseksi pienilläkin asioilla.

Keskiviikko-iltana tuli hyvä sauma pakata kaikki lahjat kerralla, kun Sami oli koko päivän poissa. Paketointi oli yllättävän mukavaa, kun sain käyttää luovuuttani. En oo ollenkaan tylsien joulupukki-lahjapaperien ystävä, vaan haluan tehdä paketeista nättejä ja mun näköisiä.

Tällaisia sain aikaan:

Apua, kohtahan se joulu jo on... Miten tää aika menee aina yhtä nopeasti?

Jouluruuhka

Mä niin vihaan kaikkea, mikä liittyy jotenkin mihin tahansa ruuhkaan. Mua raivostuttaa asiat, jotka on jotenkin kytköksissä sellaisiin asioihin kun odottelu, jonottelu, ihmettely, ihmismassat, kiire tai porukka sinkoilemassa paikasta toiseen kuin maailmanlopun hädässä. Ja juuri sitä aiheuttaa tämä kauppojen kiireisin aika vuodesta, rauhallinen oma joulumme.

Oon ostanut jo kaikki joululahjat, eli sikäli ei huolta. Mun ei tarvitse mennä enää kahlaamaan muiden sekaan metsästääkseni niitä viimeisiä-mitä-lie, onneksi. Mun on kuitenkin ikäväkseni ilmoitettava, että mun on lähdettävä lauantaina, kaksi päivää ennen joulua, kauppakeskukseen.

Ensinnäkin, ruuhkat jo kauppakeskuksen suuntaan mentäessä ovat vähintäänkin megalomaaniset. Jos pääsen parkkihalliin ehjin nahoin, autoa tai itseäni naarmuttamatta, en varmasti löydä sieltä vapaata parkkipaikkaa. Tai jos löydän, saan ensin kiertää hallia kymmeniä kertoja ristiin rastiin, kun joku onnekas paskiainen nappaa kuitenkin joka kerta sen juuri vapautuvan paikan edestäni. Ja juuri tämä, auton istuttaminen turvallisesti paikalleen, onkin se päivän haaste numero yksi. Mission impossible, vähintään...

Tyhmästä päästä saa kärsiä, kuten vanha sananparsi sen oivasti ilmaisee. Torstaina jouduin kesken työpäivän lähtemään Sellon Diacoriin lääkärin pakeille alaselkäkivun takia. Olin kuitenkin reissun jäljiltä jättänyt lompakkooni vain välttämättömimmät kortit, eikä kelakortti satu olemaan yksi niistä. Kuulun duunipaikkani sairauskassaan, minkä todistaakseni mun on vilautettava kelakorttia, ja sen ollessa jossain ihan muualla kun siellä missä pitäisi, sovittiin, että tulen maksamaan lääkärikäynnin seuraavana päivänä, eli perjantaina.

Olin olevinani fiksu, ja taktikoin ruuhkia ajatellen niin, että menimme Samin kanssa Selloon vasta seitsemän aikaan illalla. Muistin, että Diacor on auki kahdeksaan asti, mutta väärin meni. Tietenkin. Perjantaisin kyseinen paikka sulkee ovensa jo kuudelta. Huonompi homma, etenkin sen kannalta, että mun tosiaan täytyy palata sinne vielä tänäänkin.

Voin vain kuvitella sitä kiireen ja ruuhkan määrää, minkä ne tyttöystävilleen viime hetkillä lahjaa metsästävät poikaystävät ja pikku-Perteille sitä sun tätä ostelevat vanhemmat aiheuttavat. Hälinää ja jonotusta, kirosanoja ja lämmintä joulumieltä.

Jipii! ":)"

Kuulumisia

Jostain syystä blogiin kirjoittelu on viime aikoina jäänyt, pahoittelut siitä. Olin jossain vaiheessa niin kiireinen, ettei aikaa vaan yksinkertaisesti ollut minkään ylimääräisen ajattelemiseen, ja sitten tämä vaan jäi.

Tää yö on ollut tosi ihmeellinen. Nukahdin joskus yhden aikaan yöllä, nukuin tunnin ja heräsin kahden maissa. Sen jälkeen oon ollut enemmän tai vähemmän horroksessa ja yrittänyt saada unta. Ja kuten kuvasta näkyy, oon edelleen hereillä. Oon kuunnellut Spotifytä, pelaillut muutamaa peliä iPhonella ja kelaillut maailman menoa. On jotenkin tosi outo fiilis, kun väsyttää muttei kuitenkaan nukuta yhtään. Ajattelinkin tulla taas höpöttelemään jotain viime aikojen menoista ja meiningeistä näin unta odotellessa :)

Oon ottanut viimeisen viikon aika rennosti, kun joululoma alkoi koulusta viikko sitten keskiviikkona ja joulutyötkin olisivat alkaneet vasta tällä viikolla. Mulla on kuitenkin alaselkä niin paskana, ettei työnteosta tule mitään ennen sen kuntoon saamista. Tällä hetkellä selkäni on niin kipeä, ettei mun tartte tehdä mitään, kun sattuu vaan koko ajan. Oonkin nyt sairaslomalla jouluun asti, ja koitan saada paranneltua itseäni. Sellaista mukavaa! Onneksi poikaystäväni on urheiluhieroja, ja meiltä löytyy kaikki hierontapöydästä osaaviin käsiin. Josko lihasjumeja saataisiin edes vähän auki.

Viime viikkoihin on sisältynyt vaikka ja mitä: luokan pikkujouluja, opiskelukekkereitä, leffailua, mooonien kynsien tekoa, kavereiden kanssa hengailua, vanhemmilla käyntiä, illanviettoja, joululahjashoppailua, shoppailua, shoppailua ja paketointia. Sami oli viettelemässä keskiviikkona luokkalaistensa kanssa pikkujouluja, niin tuli hyvä sauma laittaa hihat heilumaan ja paketoida läjä lahjoja. Ja vuoden tyttöystävä -tittelin omaavana käärin toki kokoon myös Samin ostamat lahjat sukulaisilleen. Musta on muuten aivan ihanaa ostaa lahjoja! Jotenkin siitä tulee niin hyvä fiilis, kun pääsee ilahduttamaan itselle tärkeitä ihmisiä. Huomaa, että on kasvanut aikuiseksi, kun omat lahjat kiinnostaa paljon vähemmän kun ne, jotka antaa muille.

Mulla on ihan hirveä kasa kuvia koneella odottamassa seulontaa. Saa nähdä koska jaksan alkaa purkaa niitä - tällä viitseliäisyydellä en varmaan ikinä...

Ja ainiin - LUNTA! Ihanaa, rakastan talvista, kaunista maisemaa. Viime päivinä on ainakin täällä Espoossa ollut ihan mielettömän kaunista, kun puissa on kaunis kuura ja lunta on juuri sopivasti. Hauvatkin ovat olleet ihan onnessaan. Ihan kiva kun niitä lenkittäessä ei tartte juurikaan jalkoja nostella, kun toi toinen höyryveturi paahtaa menemään tuhatta ja sataa niin että eteenpäin pääsee kivasti ottamalla tukevan asennon ja antamalla sen vetää eteenpäin :D Oon kyllä lentänyt perseelleni vähän liian monta kertaa tänä talvena kun Dana on vähän spurttaillut...

Isken loppuun vielä muutamia kuvia puhelimestani.

"Moooooi!"

Uusi sohvapöytä

Hyvää joulun odotusta kaikille, olkaahan kilttejä! :)