Oon ostanut jo kaikki joululahjat, eli sikäli ei huolta. Mun ei tarvitse mennä enää kahlaamaan muiden sekaan metsästääkseni niitä viimeisiä-mitä-lie, onneksi. Mun on kuitenkin ikäväkseni ilmoitettava, että mun on lähdettävä lauantaina, kaksi päivää ennen joulua, kauppakeskukseen.
Ensinnäkin, ruuhkat jo kauppakeskuksen suuntaan mentäessä ovat vähintäänkin megalomaaniset. Jos pääsen parkkihalliin ehjin nahoin, autoa tai itseäni naarmuttamatta, en varmasti löydä sieltä vapaata parkkipaikkaa. Tai jos löydän, saan ensin kiertää hallia kymmeniä kertoja ristiin rastiin, kun joku onnekas paskiainen nappaa kuitenkin joka kerta sen juuri vapautuvan paikan edestäni. Ja juuri tämä, auton istuttaminen turvallisesti paikalleen, onkin se päivän haaste numero yksi. Mission impossible, vähintään...
Tyhmästä päästä saa kärsiä, kuten vanha sananparsi sen oivasti ilmaisee. Torstaina jouduin kesken työpäivän lähtemään Sellon Diacoriin lääkärin pakeille alaselkäkivun takia. Olin kuitenkin reissun jäljiltä jättänyt lompakkooni vain välttämättömimmät kortit, eikä kelakortti satu olemaan yksi niistä. Kuulun duunipaikkani sairauskassaan, minkä todistaakseni mun on vilautettava kelakorttia, ja sen ollessa jossain ihan muualla kun siellä missä pitäisi, sovittiin, että tulen maksamaan lääkärikäynnin seuraavana päivänä, eli perjantaina.
Olin olevinani fiksu, ja taktikoin ruuhkia ajatellen niin, että menimme Samin kanssa Selloon vasta seitsemän aikaan illalla. Muistin, että Diacor on auki kahdeksaan asti, mutta väärin meni. Tietenkin. Perjantaisin kyseinen paikka sulkee ovensa jo kuudelta. Huonompi homma, etenkin sen kannalta, että mun tosiaan täytyy palata sinne vielä tänäänkin.
Voin vain kuvitella sitä kiireen ja ruuhkan määrää, minkä ne tyttöystävilleen viime hetkillä lahjaa metsästävät poikaystävät ja pikku-Perteille sitä sun tätä ostelevat vanhemmat aiheuttavat. Hälinää ja jonotusta, kirosanoja ja lämmintä joulumieltä.
Jipii! ":)"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti