Good in life

Mietin äsken vaikka mitä. Yks tähdellisimmistä päätelmistä johon päädyin on se, että mä oon onnistunut jossain. Oikeesti!

Mun elämäni ihmissuhteissa nimittäin. Oon vihdoin oppinut löytämään ne oikeat mun vierelle, ne tietyt tärkeät ja isommatkin joukot jotka tekee mut iloiseks ja saa nauramaan. Ne, jotka tekee mun elämästä onnellisen ihmisen elämää.

Oon huomannut, että kaikki lähtee siitä että sä itse hyväksyt itsesi ja oot just sellainen kun oot. Kaltaisiasi ja sinun kanssasi viihtyviä ihmisiä alkaa huomaamatta ihan itsestään kerääntyä ympärillesi.

Oon epäonnistunut elämäni aikana monissa ihmissuhteissa. Jotkut on päättyneet musta, meistä tai hänestä riippumattomista syistä, jotkut ihan tarkoituksella. Oon aina halunnut ajatella, että asiat tapahtuu jostain syystä - ehkä se on mun keino käsitellä paskoja juttuja ja on helpottanut hyväksymään asioita, joita tapahtuu vaikken haluis. Ehkä mä olen oppinut kaikista menneistä ja meneillään olevista ihmissuhteista myös niiden epäonnistumisten kautta monia asioita, ennen kaikkea mitä mä EN tarvitse ja mitä TARVITSEN. Mitä muut ihmiset tarvitsee. Mitä ihmissuhde tarvitsee, mitä ei.

Ilkeä sanoa näin, mutta mun elämä on tullut paljon onnellisemmaksi kun oon vaan yksinkertaisesti jättänyt taakseni ne kurjaa fiilistä ja epävarmuutta aiheuttavat ihmissuhteet. Miten sitä onkaan ollut niin vaikeeta tajuta noin yksinkertaista asiaa? No joo, ehkä siksi että olin nuori, teini-ikäinen.

Mutta ehkä en oo enää? Ehkä ikä tosiaan on kasvattanut mua. Vau.

Kaiken kaikkiaan voin sanoa, että mulla on hyvä olo. Tunnen itseni jo niin hyvin, että tiedän mitä tarvitsen enkä sokeasti menettele kuten olen nähnyt jonkun muun menettelevän.

Oon mitä oon, ja ne ihmiset jotka mä ansaitsen ja jotka ansaitsee mut, tietää sen. Tuntee mut, hyväksyy mut. Ja mä ne. Sataprosenttisesti.

- Jonna