Opiskelupaikka

Sami herätti mut tänään aamulla soitollaan. "Arvaa mitä, mä pääsin opiskelemaan!" Noin sekunnin hiljaisuuden jälkeen ymmärsin, mistä oli kyse. "APUA, ONNEKSI OLKOON RAKAS!" mä kiljuin kuin mielipuoli. "Joo, luin tässä hetki sitten sähköpostia, ja kattelin että miksi mulle on tullut meiliä jostain hakutoimistosta. Ja sepä se. Opiskelupaikka! Kato säkin, jos olisit saanut jotain viestiä?" No minähän katsoin. Ja siellä se oli, sähköposti, joka alkoi:

"Hei,

Onneksi olkoon! Sinut on hyväksytty opiskelemaan Laurea Otaniemeen."

Hymähdin ilosta ja epäuskosta, ja soitin heti Samille takaisin. "MÄ PÄÄSIN, MÄKIN PÄÄSIN!" Olin niin maani myynyt pääsykokeiden jälkeen, että ajattelin etten tule pääsemään ikinä minnekään minne haluan. Mua ei ole ikinä kiinnostanut joku todella akateeminen ala, jossa pelkkä opiskelukin olisi juuri sitä itseään - pänttäämistä, pänttäämistä, opettelua ja pänttäämistä. Esimerkiksi kauppis - yäk. Numeroiden pyörittely ja ala itsessään ei kiinnosta mua pätkääkään. Mua kiinnostaa joku konkreettinen tekeminen, eikä puolen vuoden pääsykokeisiin lukemiset ole koskaan ollut se mun juttu. Sosiaali- ja terveysala tuntuu kuitenkin olevan juuri se - Mun Juttu.

Mietin todella pitkään, mikä ala mua kiinnostaisi. Lukiossa mulla ei ollut vielä hajuakaan, mitä haluaisin tehdä sitten isona. Kävinkin sen neljässä vuodessa ja pidin välivuoden, ja vasta viimeisen puolen vuoden aikana mulle on selvinnyt hiljalleen, mitä voisin haluta tehdä. Oon aina tykännyt toimia ihmisten kanssa, ja oon ehkä naivistikin ajatellut, että haluan mun työllä olevan joku tarkoitus. Ja että konkreettisesti saisin auttaa ihmisiä, työ olisi monipuolista eikä mikään päivä olisi samanlainen. Toki kaikella työllä on tarkoituksensa, mutta itse haluaisin auttaa juuri ihmisiä, tehdä jotain heidän hyväkseen. Kanavia on tietenkin monia, mutta tämä tuntui mulle itselleni kaikista luontevimmalta. Sosionomin koulutus tarjoaa erittäin laajat vaihtoehdot työelämää ajatellen, ja luo puitteet oikeastaan lähes kaikille sosiaalialan hommille.

No, ensi syksynähän sen sitten näkee. Että miten ala sopii mulle ja miten mä sovellun alalle. Iiks, en malta odottaa kaikkia kivoja opiskelujuttuja! Uusiin ihmisiin ja alaan tutustumista, työharjoitteluita, bileitä, bileitä, bileitä...

- Jonna