Mulla alkaa kesäloma puolentoista viikon kuluttua, ja jossain vaiheessa sen neljän viikon aikana iskee varmasti tylsyys. Ainakin illalla, kun Sami menee aikaisin nukkumaan kuudelta alkavan aamuduuninsa takia, ja mikäs sen parempaa tekemistä kun katsella jotain täyttä hömppää. Sähköpostin myötä eksyin CDON.com:in sivuille, ja jo jonkun aikaa hankintalistalla ollut Greyn Anatomian seiskatuottari lähti matkaan kohti uutta kotia. Niin, ja kaikki kuusi The Hillsin tuottaria lukuunottamatta kolmosta, jota ei löytynyt yhdestäkään nettikaupasta. Ja niin, otinhan mä siihen kylkeen vielä Whitney Portin spinnoff-sarjan The Cityn molemmat kaudet...... En ole nähnyt the Hillsin kutoskautta tai The Cityn suurinta osaa jaksoista lainkaan, niin ihan mukava syventyä niihinkin.
Mua suruttaa vähän Dana. Tai surutti imperfektissä, mutta siitä lisää kohta. Sillä oli juuri muutama viikko sitten korvatulehdus, ja oon jo jonkin aikaa katsellut sen silmiä. Ne on rähminyt siitä lähtien kun neiti muutti meille parin kuukauden ikäisenä, mutta kaikkien rokotusten yhteydessä lääkärit ovat sanoneet, että ihan normaalia katupölyistä, tuulesta ja vastaavasta johtuvaa pentujen oireilua. Käskin kuitenkin lääkärin tarkastaa silmät korvakontrollin yhteydessä eilen, ja tulehdushan se on, jotain rakkuloitakin löytyi. Toinen kyynelkanava ei toimi oikein, siellä on joku tukos. Joudutaankin laittamaan meidän isolle pienokaiselle kahden viikon ajan (!) neljä kertaa päivässä (!!) tippoja, ja yöksi hoitovoidetta silmien alaluomeen. Jos ei noilla lähre, niin ei lähre sitten millään.
No, sitten siihen menneeseen aikamuotoon. Dana päätti hetki sitten käyttää hyväkseen eteiseen avoinna olevaa ovea ja muihin hommiin keskittyneitä omistajiaan (= Sami nukkuu ja mä kirjoittelen), ja nappasi sieltä mukaansa mun sandaalin ja repi sen käyttökelvottomaksi. Bella ei oo koskaan tehnyt mitään tuhoja, mutta Dana sitten näköjään senkin edestä... nimimerkillä puolet kirjojen kansista syötyinä, parit kengät revittyinä ja kaikki vaatteet likapyykkikorista aina ripoteltuna ympäri kämppää aamulla. Listaa voisi jatkaa loputtomiin, onneksi mitään arvokasta tai korvaamatonta ei ole kuitenkaan (vielä) tuhottu.
Seuraavaksi voikin käpertyä sänkyyn ja palata kaverilta lainaamani Mötley Crüen basistin Nikki Sixxin elämänkerran pariin! Hullu mies, hullu kirja. Mielenkiintoinen. Oon vasta alussa, mutta jo nyt ihmettelen, miten kukaan on voinut elää tuollaista elämää oikeasti. No, ainakin oma elämä näyttäytyy tällä hetkellä aika täydellisessä valossa :D
- Jonna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti