Kaikki lähti tietenkin tästä, vanhasta tutusta:
Googletin sarjiksen nimen, ja tässä tulos:
lauantai 27. lokakuuta 2012
Chuck & Beans
Löysin ihan huikean englanninkielisen sarjakuvan!
Kaikki lähti tietenkin tästä, vanhasta tutusta:
Googletin sarjiksen nimen, ja tässä tulos:
Kaikki lähti tietenkin tästä, vanhasta tutusta:
Googletin sarjiksen nimen, ja tässä tulos:
perjantai 26. lokakuuta 2012
Inspiraatiota koulusta by Jim Hill
Vihdoin tuntuu, että saan opiskelusta oikeasti jotain irti. Kunnolla, tarkoitan. Silleen, että tulee "vitsi, täähän on ihan tosi mielenkiintoista"-fiilis, ja kuuntelee siksi, että haluaa ymmärtää jokaisen sanan - ei siksi, että toivoo ehkä ymmärtävänsä jotain.
Maanantaina mulla oli vapaapäivä, sillä vain A-ryhmällä oli sosiodraamaa. Tiistaina meillä oli taas koulua. Kellon soidessa kukonlaulun aikaan ennen seitsemää fiilikset ei olleet kovin korkealla, sillä päivä alkaisi klo 8.30 jollain tuntemattomalla luennoitsijalla ja päättyisi vasta klo 15.45 pienryhmän esimerkki-casen taustatietojen ja videointikäsikirjoituksen tekoon. Boring!
Väärässäpä olin. Aamun luennoitsijamme oli amerikkalainen mies, Jim Hill, joka oli työskennellyt yli parikymmentä vuotta sosiaalityöntekijänä Washingtonissa. Hän puhui erittäin selkeästi ja ymmärrettävästi artikuloiden - sanojensa mukaan samalla lailla kuin lapsille, heh heh -, eikä käyttänyt haastavaa ammattisanastoa, jota meidän tässä vaiheessa opintoja olisi vielä hankalaa ymmärtää edes suomeksi, saati englanniksi. Tästä syystä luentoa oli helppo seurata, eikä keskittyminen herpaantunut heprealta kuulostavan kielen takia.
Jim puhui yhteensä kolmisen tuntia työssään kokemistaan ja näkemistään asioista. Jenkeillä on erilaiset lakipykälät kuin täällä - oman lapsen lyöminen ei esimerkiksi ole laitonta, toisin kuin Suomessa - ja siellä ei ole valtavan suuren laimilyöntien määrän sekä resurssipulan vuoksi mahdollista puuttua suurimpaan osaan tapauksista. Hän kertoikin tietävänsä monia asioita, joiden eteen tehtäisiin jotain täällä, mutta ei siellä. Ei vain voida.
Hän antoikin pari hyvää esimerkkiä tapausten valikoitumisesta. Eräs päivä Jim sai soiton huolestuneelta henkilöltä, joka kertoi ystävänsä piikittävän heroiinia suoneen lapsensa läsnäollessa. "Osaatko kertoa jotain konkreettisia vaaratilanteita, joita hän on käytöksellään aiheuttanut lapselleen?", Jim oli kysynyt. Ilman konkretiaa mitään ei voida tehdä, vastaavassa tilanteessa olevia perheitä kun on maa pullollaan. Pelkkä suonensisäisten huumausaineiden käyttö ei vielä riitä syyksi puuttua asiaan. Lopulta ystävä sai kerrottua vaaratilanteesta, jonka äiti oli huumeiden alaisena aiheuttanut. Hän oli jättänyt piikityksen jälkeen piikkinsä pöydälle niin, että kaksivuotiaansa oli saanut napattua sen ja alkanut painella sillä omaan käteensä. Vasta nyt he pystyivät puuttumaan asiaan. Oli jotain, johon vedota - syy, jonka vuoksi toimia.
Toinen esimerkki kertoi pilveä polttavasta äidistä, josta naapuri oli tehnyt ilmoituksen sosiaalihuoltoon. Amerikassa noin 60 % ihmisistä polttelee, eikä tilanne itsessään ollut vielä riittävän suuri rike toimenpiteitä aiheuttaakseen. Tarkentavien kysymysten ja lisäselvitysten jälkeen naapuri sai kuitenkin kerrottua äidin tavasta kääriä itsensä ja vauvansa saman lakanan sisään ja puhaltaa savua vauvan kasvoille. Äiti halusi, että vauva rauhoittuu ennen nukkumaan laskemista. Ja taas saatiin riittävä syy, että päästiin lähtemään paikalle. Äiti myönsi teot, ja lapsi otettiin huostaan.
Jim puhui paljon erilaisista tilanteista, joihin hän työnsä puolesta oli joutunut. Esimerkkejä, työn haasteita, asioita joihin meidän tulevina työntekijöinä pitäisi kiinnittää huomiota. Hän kertoi pedofiileistä, inhottavista ja ällöttävistäkin asioista. Hänelle arkipäiväisistä asioista, joita hän kohtasi työssään lähes päivittäin. Saimme nähdä kuvia esimerkiksi mielettömän sotkuisista ja likaisista kämpistä ja pahoinpidellyn lapsen mustelmista.
Vaikka edellä mainitut asiat ja tapaukset ovat todella hirveitä, mielestäni on erittäin tärkeää oppia ammattimaiseksi. Sitä ei voi tehä välttelemällä kaikkea mikä kammottaa tai tuntuu pahalta, vaan nimenomaan päin vastoin. Jokaisen täytyy oppia löytämään tietty etäisyys caseihin, eikä antaa kauheuksien vaikuttaa liikaa itseensä. Muistaa, mikä se oma rooli on tilanteessa. Auttaa, olla se henkilö, joka kääntää kurssin parempaan.
Luento oli ihan mielettömän mielenkiintoinen. Vaikka itseäni ei kiinnosta lastensuojelu ammattina, esimerkiksi erilaiset haastattelutekniikat ja esimerkkikysymykset lasta haastateltaessa olivat todella arvokkaita. Vaikka valitsisin myöhemmin elämässä jonkun muun ammatin, itsensä sivistäminen ja maailman menon tiedostaminen on vain ja ainoastaan hyväksi. Tietynlaisen perspektiivin saaminen asioihin on silmiä avaavaa, ja suosittelenkin asioihin paneutumista kaikille.
Kaiken lisäksi alussa mainitsemani tylsäksi odottamani esimerkki-casen suunnittelu ja videointikin oli mukavaa, opettavaa, kehittävää ja jopa hauskaa.
Maanantaina mulla oli vapaapäivä, sillä vain A-ryhmällä oli sosiodraamaa. Tiistaina meillä oli taas koulua. Kellon soidessa kukonlaulun aikaan ennen seitsemää fiilikset ei olleet kovin korkealla, sillä päivä alkaisi klo 8.30 jollain tuntemattomalla luennoitsijalla ja päättyisi vasta klo 15.45 pienryhmän esimerkki-casen taustatietojen ja videointikäsikirjoituksen tekoon. Boring!
Väärässäpä olin. Aamun luennoitsijamme oli amerikkalainen mies, Jim Hill, joka oli työskennellyt yli parikymmentä vuotta sosiaalityöntekijänä Washingtonissa. Hän puhui erittäin selkeästi ja ymmärrettävästi artikuloiden - sanojensa mukaan samalla lailla kuin lapsille, heh heh -, eikä käyttänyt haastavaa ammattisanastoa, jota meidän tässä vaiheessa opintoja olisi vielä hankalaa ymmärtää edes suomeksi, saati englanniksi. Tästä syystä luentoa oli helppo seurata, eikä keskittyminen herpaantunut heprealta kuulostavan kielen takia.
Jim puhui yhteensä kolmisen tuntia työssään kokemistaan ja näkemistään asioista. Jenkeillä on erilaiset lakipykälät kuin täällä - oman lapsen lyöminen ei esimerkiksi ole laitonta, toisin kuin Suomessa - ja siellä ei ole valtavan suuren laimilyöntien määrän sekä resurssipulan vuoksi mahdollista puuttua suurimpaan osaan tapauksista. Hän kertoikin tietävänsä monia asioita, joiden eteen tehtäisiin jotain täällä, mutta ei siellä. Ei vain voida.
Hän antoikin pari hyvää esimerkkiä tapausten valikoitumisesta. Eräs päivä Jim sai soiton huolestuneelta henkilöltä, joka kertoi ystävänsä piikittävän heroiinia suoneen lapsensa läsnäollessa. "Osaatko kertoa jotain konkreettisia vaaratilanteita, joita hän on käytöksellään aiheuttanut lapselleen?", Jim oli kysynyt. Ilman konkretiaa mitään ei voida tehdä, vastaavassa tilanteessa olevia perheitä kun on maa pullollaan. Pelkkä suonensisäisten huumausaineiden käyttö ei vielä riitä syyksi puuttua asiaan. Lopulta ystävä sai kerrottua vaaratilanteesta, jonka äiti oli huumeiden alaisena aiheuttanut. Hän oli jättänyt piikityksen jälkeen piikkinsä pöydälle niin, että kaksivuotiaansa oli saanut napattua sen ja alkanut painella sillä omaan käteensä. Vasta nyt he pystyivät puuttumaan asiaan. Oli jotain, johon vedota - syy, jonka vuoksi toimia.
Toinen esimerkki kertoi pilveä polttavasta äidistä, josta naapuri oli tehnyt ilmoituksen sosiaalihuoltoon. Amerikassa noin 60 % ihmisistä polttelee, eikä tilanne itsessään ollut vielä riittävän suuri rike toimenpiteitä aiheuttaakseen. Tarkentavien kysymysten ja lisäselvitysten jälkeen naapuri sai kuitenkin kerrottua äidin tavasta kääriä itsensä ja vauvansa saman lakanan sisään ja puhaltaa savua vauvan kasvoille. Äiti halusi, että vauva rauhoittuu ennen nukkumaan laskemista. Ja taas saatiin riittävä syy, että päästiin lähtemään paikalle. Äiti myönsi teot, ja lapsi otettiin huostaan.
Jim puhui paljon erilaisista tilanteista, joihin hän työnsä puolesta oli joutunut. Esimerkkejä, työn haasteita, asioita joihin meidän tulevina työntekijöinä pitäisi kiinnittää huomiota. Hän kertoi pedofiileistä, inhottavista ja ällöttävistäkin asioista. Hänelle arkipäiväisistä asioista, joita hän kohtasi työssään lähes päivittäin. Saimme nähdä kuvia esimerkiksi mielettömän sotkuisista ja likaisista kämpistä ja pahoinpidellyn lapsen mustelmista.
Vaikka edellä mainitut asiat ja tapaukset ovat todella hirveitä, mielestäni on erittäin tärkeää oppia ammattimaiseksi. Sitä ei voi tehä välttelemällä kaikkea mikä kammottaa tai tuntuu pahalta, vaan nimenomaan päin vastoin. Jokaisen täytyy oppia löytämään tietty etäisyys caseihin, eikä antaa kauheuksien vaikuttaa liikaa itseensä. Muistaa, mikä se oma rooli on tilanteessa. Auttaa, olla se henkilö, joka kääntää kurssin parempaan.
Luento oli ihan mielettömän mielenkiintoinen. Vaikka itseäni ei kiinnosta lastensuojelu ammattina, esimerkiksi erilaiset haastattelutekniikat ja esimerkkikysymykset lasta haastateltaessa olivat todella arvokkaita. Vaikka valitsisin myöhemmin elämässä jonkun muun ammatin, itsensä sivistäminen ja maailman menon tiedostaminen on vain ja ainoastaan hyväksi. Tietynlaisen perspektiivin saaminen asioihin on silmiä avaavaa, ja suosittelenkin asioihin paneutumista kaikille.
Kaiken lisäksi alussa mainitsemani tylsäksi odottamani esimerkki-casen suunnittelu ja videointikin oli mukavaa, opettavaa, kehittävää ja jopa hauskaa.
torstai 25. lokakuuta 2012
007 Skyfall ja Vapiano
Elokuvan jälkeen käytiin pikaisesti syömässä viereisessä Vapianossa. Otin jonkun naudanliha-rucola -pastan, ja hyvää oli :)
Oon jostain syystä hirveen väsynyt. Nukuin viime yön tosi huonosti, ja oon ollut koko päivän enemmän tai vähemmän horroksessa ja kuutamolla. Ja kellokin on jo puoli 12! Sami tuli vasta äsken säbäpelistä kotiin, niin ei tunnu yhtään että olis jo näin myöhä.
Nyt Salkkarit tulille ja sitten tutimaan. Hyvää yötä! :)
Väriviuhkat, ostoksia ja uudet kynnet
Tein tilauksen pitkästä aikaa Mimaxille.
Luulin hävittäneeni paremman kynsinauhaöljyni, ja toinen veteli jo viimeisiään. Bufferitkin alkoivat olla aikansa eläneitä. Lisäksi olin jo jonkun aikaa miettinyt uusien värikiekkojen sekä pinssauspihtien tilaamista, ja löysinpä mä kaikenlaista muutakin pientä tarpeellista...
Vasemmalta: pari malliviuhkaa, mansikan tuoksuinen kynsinauhaöljy, neljä purkkia turkoosia glitteriä, kynsilakankorjauskynä, pinssauspihdit, pieni astia koristeita varten, hopeista helmiketjua, vaaleanpunainen ja valkoinen bufferi, Alhaalla: kynsinauhatyökalu ja kaupan päälle tullut lumileopardiviila
Sain vihdoin sekoiteltua muutamia glitterjauheita kirkkaan akryylijauheen kanssa, ja sain näin uusia valmiita akryylivärejä purkkeihin. Mun aiemmat värikiekot, joissa on ollut esillä kaikki akryylivärivaihtoehtoni, oli sen verran huonossa hapessa, että uudet oli tilattava. Löysin kuitenkin niiden tilalle malliviuhkat, jotka ovat todella kätevät. Ensinnäkin ovat paksua muovia (=kestäviä) ja toisenakin mahtuvat hyvinkin pieneen tilaan, toisin kuin mallikiekot.
Pakko sanoa, että ei helkkari mikä duuni väriviuhkojen valmiiksi saamisessa oli. Aluksi oli tietenkin purettava kaikki värit pöydälle, jonka jälkeen alkoi rinnakkaisten värien vertailu ja järjestely - mikä sopii minkä viereen ja kumpaan viuhkaan minkäkin tyyliset värit laitan. Sen jälkeen oli tietenkin täytettävä viuhka väreillä, ja tehtävä niistä sekä tarpeeksi peittäviä että siistin näköisiä.
Valmista kuitenkin tuli ikuisuudelta tuntuneen uurastuksen jälkeen, ja tässä mun tänhetkiset värit - tattadaa! Valkoiset ovat viuhkassa siksi, että ovat kaikki erilaisia glittervalkoisia ja shimmereitä, mikä ei juurikaan erotu kuvista.
Tässä vielä mun uudet räpylät, joihin käytin neljää eri akryylijauhetta ja mylar-paloja:
Rakastan tota väriä! Ja muotokin on niin mua, en mä niihin kulmikkaisiin voi enää palata. Ah < 3
Torstai
Voi väsymys. Valvoin viime yönä tosi myöhään, kun jumituin koneelle ihmettelemään. Oon tosi harvoin koneella, sillä iPhonella on niin paljon helpompaa surffailla netissä, mutta nyt kun kirjoittelin blogiini, oli mukava istahtaa kunnolla alas. Ja niinhän siinä kävi, että istahdin oikein todella mukavasti, sillä siirryin Samin kainaloon nukkumaan vasta aamu-neljän jälkeen.
Väsyttäääääää. Makoilen vieläkin sängyllä, enkä saa itseäni millään ylös, vaikka olisi sitä sun tätä tehtävää.
Kaveri tulee huollattamaan joskus tunnin päästä pari kynttä, jotka rikkoituivat viikonlopun riennoissa (hauskanpito on vaarallista). Jo neljän aikaan olisi suunnattava stadiin, ja sitä ennen pitäisi ehtiä käydä koirien kanssa ulkona, käydä suihkussa, kuivata hiukset ja meikata, syödä, rakentaa avaruussukkula ja keksiä parannus aidsiin. Miten mä ikinä ehdin? Jos jotain vihaan, niin kiirettä. Sitä kun deadlinet huohottaa niskaan ja tiedostat koko ajan, että nyt ei ole aikaa istahtaa alas.
Illalla me mennään Samin kanssa katsomaan uusimman Bondin ennakkonäytöstä Samin mutsin duunipaikan järjestämään tilaisuuteen. Ihan kiva =)
Ps. Musta tuntuu että haluaisin painaa pääni takaisin tyynyyn ja unohtaa, että koskaan heräsin. TÄÄ EI OLE TODELLISTA! Rakas koiramme Dana sitten päätti tuhota mun tuntien uurastukset ja nakersi noi mun juuri pari päivää sitten tekemät väriviuhkat. Hyvää huomenta vaan kaikille:
Väsyttäääääää. Makoilen vieläkin sängyllä, enkä saa itseäni millään ylös, vaikka olisi sitä sun tätä tehtävää.
Kaveri tulee huollattamaan joskus tunnin päästä pari kynttä, jotka rikkoituivat viikonlopun riennoissa (hauskanpito on vaarallista). Jo neljän aikaan olisi suunnattava stadiin, ja sitä ennen pitäisi ehtiä käydä koirien kanssa ulkona, käydä suihkussa, kuivata hiukset ja meikata, syödä, rakentaa avaruussukkula ja keksiä parannus aidsiin. Miten mä ikinä ehdin? Jos jotain vihaan, niin kiirettä. Sitä kun deadlinet huohottaa niskaan ja tiedostat koko ajan, että nyt ei ole aikaa istahtaa alas.
Illalla me mennään Samin kanssa katsomaan uusimman Bondin ennakkonäytöstä Samin mutsin duunipaikan järjestämään tilaisuuteen. Ihan kiva =)
Ps. Musta tuntuu että haluaisin painaa pääni takaisin tyynyyn ja unohtaa, että koskaan heräsin. TÄÄ EI OLE TODELLISTA! Rakas koiramme Dana sitten päätti tuhota mun tuntien uurastukset ja nakersi noi mun juuri pari päivää sitten tekemät väriviuhkat. Hyvää huomenta vaan kaikille:
=
keskiviikko 24. lokakuuta 2012
Lempparit tv-sarjat
Katson telkkarista aika vähän sarjoja. Jos kuitenkin koukutun, mun on pakko saada kaikki ilmestyneet kaudet tänne, heti ja NYT - ja mielellään vielä vähän nopeammin -, sillä kuka nyt jakso viikossa -tahdilla jaksaisi... En ainakaan mä! Oonkin ostellut ja tilaillut mun lempparisarjoista kausia kotiin ihasteltavaksi.
Ajattelin suositella teille seuraamistani sarjoista parhaat.
Greyn anatomia (Grey’s Anatomy) on palkittu yhdysvaltalainen sairaalamaailmaan sijoittuva draamasarja, joka seuraa fiktiivisen Seattle Grace-Mercy West -sairaalan harjoittelijoita, erikoistuvia kirurgeja sekä heidän mentoreitaan. Sarjan alkaessa seurataan Meredith Greyn ja neljän muun kirurgian lääkäriharjoittelijan (Izzie Stevens, Christina Yang, George O'Malley ja Alex Karev) elämää. Harjoittelijat yrittävät toimia työssään parhaalla mahdollisella tavalla ja pitää samalla yllä sosiaalista elämää. Heitä vahtivat tiukat ja ylimielisetkin vanhemmat lääkärit. Sarja sekoittaa työ- ja yksityiselämää, ja sitä kuvataan niin sairaalassa, lääkäreiden kantakuppilassa kuin Meredithin kotonakin.
Greyn anatomiaa olen seurannut Suomen ensiesityksestä (syksy 2006) lähtien. Vaikken sairaalasarjoja muuten katsokaan, ei tätä vaan voi olla seuraamatta. Sarja on hauska, yllättävä, tunteellinen, romanttinen, juoneikas ja draamakas. En edes tiedä, onko kaksi viimeistä sanaa sanoja lainkaan, mutten osannut esittää ajatuksiani paremminkaan. Haha. Jopa Sami on tähän ihan koukussa. Kyse ei ole pelkästään mun erinomaisista pakoittamistaidoista, vaan johtuu pitkälti siitä, että Greyn anatomia sattuu olemaan täydellinen sarja. Piste. YleX:n aamussakin kehuttiin tätä, ja sarjaa suositeltiin samalla myös miehille. Niin!
Greyn anatomian kautta on muuten noussut monta hittiä, kuten Snow Patrolin Chasing Cars (jonka myynti kasvoi 300% jakson ilmestymisen jälkeen) ja The Frayn How To Save a Life, sekä mun oma suosikkini Katie Herzigin Lost and Found.
Multa löytyy sarjan seitsemän ensimmäistä tuotantokautta. Kahdeksas ilmestyy dvd:llä 2.11., jonka jälkeen päätyy mitä todennäköisimmin mun hyllylle ihasteltavaksi. Greyn anatomia jatkuu tänään uusin, yhdeksännen - ja viimeisen - tuotantokauden jaksoin Nelosella klo. 21.00 alkaen. Voi apua, mihin kahdeksas tuotantokausi loppuikaan! Tänään joutuu vissiin tirauttamaan muutaman kyynelen...
Greyn anatomia ja Sinkkuelämää jakavat mun lempparisarjan ykköspallin paikan.
Täydelliset Naiset (Desperate Housewives) kertoo viidestä naisesta ja heidän perheistään, jotka asuvat kuvitteellisen Eaglen osavaltion Fairview'n kaupungin lähiössä Wisteria Lane -kadulla. Juonenkäänteet liittyvät päähenkilöiden ihmissuhdeongelmiin, jotka taas kietoutuvat taustalla olevaan mysteeriin. Kauden viimeisessä jaksossa tämä mysteeri ratkeaa ja samalla luodaan pohjaa seuraavan kauden tapahtumille. Sarjan kahdeksas tuotantokausi on sarjan viimeinen tuotantokausi. Sarja yhdistelee useita tyylejä – draamaa, komediaa, rikosdraamaa, farssia, saippuasarjaa ja satiiria.
Oon aina ollut vähän on-off -täykkäreidenkatselija. Välillä oon seurannut, välillä en. Suurimman osan jaksoista olen kuitenkin nähnyt, ja tiedän sarjan kulun pääpiirteittäin. Sairaan hyvä sarja, jonka katsomisen oon nyt aloittanut uudelleen, ykköskaudesta alkaen. Mulla on ollut kaudet 1-3 jo varmaan vuoden verran, mutta en vaan oo saanut jostain syystä aloitettua niiden katsomista. Oon kuitenkin sellainen, että sitten kun innostun ja aloitan jonkun sarjan katsomisen, saatan katsoa sitä kymmenenkin jaksoa putkeen. Unta odotellessa...
Miehen puolikkaat (Two and a Half Men) on yhdysvaltalainen tilannekomediasarja. Sarjan keskushahmoja ovat Charlie, Alan ja viimeksimainitun poika Jake. Charlie on viinaan menevä naisia usein vaihtava mainoslaulujen säveltäjä, joka asuu eronneen veljensä ja veljenpoikansa kanssa Californian Malibussa. Veljesten vähemmän sympaattinen ja narsistinen äiti Evelyn, sarkastinen kodinhoitaja Berta, omituinen, mutta rikas naapurintyttö Rose sekä Alanin ex-vaimo Judith ovat sarjassa sivuhahmoina.
Joo, tää on juuri se sarja josta ilmeisesti alkoholisoitunut narkkari Charlie Sheen sai potkut maaliskuussa 2011 haukuttuaan vieroitukseen jouduttuaan sarjan tuottajan ja muuta poppoota, ja jonka tilalle Ashton Kutcher pestattiin. Sheenin ongelmista huolimatta - tai juuri niiden takia - ihan mahtava sarja! Veikkaan, että Charlie Sheenin ei tarvinnut juurikaan edes näytellä esittäessään kaimaansa Harperia. Mistä lie sama nimikin...
Oon aina inhonnut valmiiksi naurettuja jenkkiläisiä komediasarjoja, enkä oo esimerkiksi koskaan lämmennyt suurta suosiota nauttineelle Frendeille. Sami alkoi seurata Miehen puolikkaita subilta, kun kanava alkoi näyttää jaksoja ensimmäisestä kaudesta lähtien. Olin aluksi itsepäinen, enkä suostunut paneutumaan sarjaan sen kummemmin. Vähän jopa ärsytti kun satuin kuulemaan jotain heittoja jotka naurattivat. Jossain vaiheessa kuitenkin annoin periksi, ja siitä se lähti.
Tää on ihan loistava sarja! Jopa mun faija, jolla oli mun kanssa ihan samanlainen ennakkokäsitys tästä, halusi lainata sarjan kausia esitettyämme sille kerran yhden jakson mun vanhemmilla käydessämme.
Ajattelin suositella teille seuraamistani sarjoista parhaat.
1. Greyn Anatomia
Greyn anatomia (Grey’s Anatomy) on palkittu yhdysvaltalainen sairaalamaailmaan sijoittuva draamasarja, joka seuraa fiktiivisen Seattle Grace-Mercy West -sairaalan harjoittelijoita, erikoistuvia kirurgeja sekä heidän mentoreitaan. Sarjan alkaessa seurataan Meredith Greyn ja neljän muun kirurgian lääkäriharjoittelijan (Izzie Stevens, Christina Yang, George O'Malley ja Alex Karev) elämää. Harjoittelijat yrittävät toimia työssään parhaalla mahdollisella tavalla ja pitää samalla yllä sosiaalista elämää. Heitä vahtivat tiukat ja ylimielisetkin vanhemmat lääkärit. Sarja sekoittaa työ- ja yksityiselämää, ja sitä kuvataan niin sairaalassa, lääkäreiden kantakuppilassa kuin Meredithin kotonakin.
Greyn anatomiaa olen seurannut Suomen ensiesityksestä (syksy 2006) lähtien. Vaikken sairaalasarjoja muuten katsokaan, ei tätä vaan voi olla seuraamatta. Sarja on hauska, yllättävä, tunteellinen, romanttinen, juoneikas ja draamakas. En edes tiedä, onko kaksi viimeistä sanaa sanoja lainkaan, mutten osannut esittää ajatuksiani paremminkaan. Haha. Jopa Sami on tähän ihan koukussa. Kyse ei ole pelkästään mun erinomaisista pakoittamistaidoista, vaan johtuu pitkälti siitä, että Greyn anatomia sattuu olemaan täydellinen sarja. Piste. YleX:n aamussakin kehuttiin tätä, ja sarjaa suositeltiin samalla myös miehille. Niin!
Greyn anatomian kautta on muuten noussut monta hittiä, kuten Snow Patrolin Chasing Cars (jonka myynti kasvoi 300% jakson ilmestymisen jälkeen) ja The Frayn How To Save a Life, sekä mun oma suosikkini Katie Herzigin Lost and Found.
Multa löytyy sarjan seitsemän ensimmäistä tuotantokautta. Kahdeksas ilmestyy dvd:llä 2.11., jonka jälkeen päätyy mitä todennäköisimmin mun hyllylle ihasteltavaksi. Greyn anatomia jatkuu tänään uusin, yhdeksännen - ja viimeisen - tuotantokauden jaksoin Nelosella klo. 21.00 alkaen. Voi apua, mihin kahdeksas tuotantokausi loppuikaan! Tänään joutuu vissiin tirauttamaan muutaman kyynelen...
Greyn anatomia ja Sinkkuelämää jakavat mun lempparisarjan ykköspallin paikan.
1. Sinkkuelämää
Sinkkuelämää (Sex and the City) tuskin kaipaa sen suurempia esittelyjä. Sarjassa käsitellään neljän eriluonteisen ystävyksen (Carrie Bradshaw, Miranda Hobbes, Samantha Jones ja Charlotte York) miesseikkailuja ja jokapäiväistä arkielämää Manhattanilla. Päähenkilö Carrie kirjoittaa The New York Star -lehteen kolumneja partneria etsivien newyorkilaisten seura- ja tunne-elämästä. Palstan nimi on yllättäen Sex and the City. Carrie pohtii kolumneissaan paljon erilaisia kysymyksiä, ja jaksoissa käsitellään hänen tekemiään nerokkaita havaintoja, joita hän on tehnyt omasta ja ystäväpiirinsä elämästä.
Parasta Sinkkuelämäässä on loistavat ja uskottavat roolihahmot, toimiva käsikirjoitus, tilannekomiikka ja mielettömät vuorosanat. Jokainen pystyy varmasti jollain tasolla samaistumaan joko huolettomaan ja humoristiseen kenkäfriikkiin kirjailijaan Carrieen, kyyniseen ja sarkastiseen juristiin Mirandaan, seksuaalisesti estottomaan ja yli-itsevarmaan pr-naiseen Samanthaan tai yltiöromanttiseen ja konservatiiviseen aviomiestä metsästävään taidegalleristi Charlotteen. Juoni on kuin kenen tahansa elämästä, eikä siitä yritetäkään tehdä pelkkää glamouria tai onnea ja auvoa. Pettymyksiä, epävarmuutta ja epäonnistumisia kuvataan siinä missä onnellisuutta, rakkautta ja glamour-elämäntyyliäkin.
Parasta Sinkkuelämäässä on loistavat ja uskottavat roolihahmot, toimiva käsikirjoitus, tilannekomiikka ja mielettömät vuorosanat. Jokainen pystyy varmasti jollain tasolla samaistumaan joko huolettomaan ja humoristiseen kenkäfriikkiin kirjailijaan Carrieen, kyyniseen ja sarkastiseen juristiin Mirandaan, seksuaalisesti estottomaan ja yli-itsevarmaan pr-naiseen Samanthaan tai yltiöromanttiseen ja konservatiiviseen aviomiestä metsästävään taidegalleristi Charlotteen. Juoni on kuin kenen tahansa elämästä, eikä siitä yritetäkään tehdä pelkkää glamouria tai onnea ja auvoa. Pettymyksiä, epävarmuutta ja epäonnistumisia kuvataan siinä missä onnellisuutta, rakkautta ja glamour-elämäntyyliäkin.
Löysin Sinkkikset joskus teininä kun sarjan teko oli jo lopetettu. Aloin katsoa sattumalta sarjan myöhäisillan uusintoja ja koukutuin. Ostin täyden kausiboxin kolmisen vuotta sitten. Nykyään osaan jaksot niin hyvin ulkoa, ettei tarvitse kuulla kuin pari lausetta sieltä täältä, ja osaan selittää seikkaperäisesti lähes koko jakson etenemisen. Hyvä mä! Olen sentään jossain hyvä. Oon löytänyt kohtalontoverin mun koulukaverista Miinasta, ja me heitelläänkin toisillemme harva se päivä jotain Samanthan ja Mirandan letkautuksia ja hihitellään niille kuin teinit.
Mun on myönnettävä, että mussa itsessäni on aika paljon Mirandaa, sillä oon hänen laillaan aika suora ja sarkastinen persoona. Mun paras ystävä tapaa sanoa mua Mirandaksi, etenkin jos (kun) heitän sille palautetta ehkä vähän töksähtävästi negatiivissävyiseenkin tyyliin... Mirandasta poiketen mulle ei kuitenkaan oo vaikeeta näyttää itsestäni pehmeetä puolta, en oo kyyninen enkä myöskään vihaa miehiä kuten hän, haha.
Oon koonnut jo aiemmin tähän postaukseen tyypillisiä Sinkkuelämää -heittoja, tsekkaa ihmeessä! :)
3. Gossip Girl
Gossip Girl on Cecily von Ziegesarin kirjasarjaan perustuva televisiosarja. Sarjassa seurataan teini-ikäisen ystäväjoukon elämää New Yorkin varakkaassa Upper East Sidessa. Päähenkilöinä ovat Blair Waldorf, Serena & Eric Van der Woodsen, Chuck Bass, Nate Archibald sekä Dan & Jenny Humphrey.
Olen seurannut sarjaa Suomen ensiesityksestä (kevät 2008) saakka missaten vain pari ekaa jaksoa. Gossip Girlin huumori, juonenkäänteet ja roolit ovat erinomaisia. Henkilöhahmot on rakennettu todella moniulotteisiksi, ja sarja kulkee ennalta-arvaamattomasti eteenpäin. Ei siis perus Kauniit ja Rohkeat -meininkiä, jolloin riittää kun katsoo jakson kerran viidessä vuodessa (...ja yhä edelleen se Brooke harrastaa seksiä ja suhteita koko Forresterin suvun kanssa vaarista poikiin...). Kaikki jaksot on todella tapahtumarikkaita, ja asioissa päästään oikeasti eteenpäin eikä niitä junnata jaksotolkulla. Joka episodissa on oma tarinansa.
Multa löytyy tuotantokaudet 1-4, mutta neljäs on tällä hetkellä kaverilla lainassa. Viides tuottis kutkuttelisi...
4. Täydelliset Naiset
Täydelliset Naiset (Desperate Housewives) kertoo viidestä naisesta ja heidän perheistään, jotka asuvat kuvitteellisen Eaglen osavaltion Fairview'n kaupungin lähiössä Wisteria Lane -kadulla. Juonenkäänteet liittyvät päähenkilöiden ihmissuhdeongelmiin, jotka taas kietoutuvat taustalla olevaan mysteeriin. Kauden viimeisessä jaksossa tämä mysteeri ratkeaa ja samalla luodaan pohjaa seuraavan kauden tapahtumille. Sarjan kahdeksas tuotantokausi on sarjan viimeinen tuotantokausi. Sarja yhdistelee useita tyylejä – draamaa, komediaa, rikosdraamaa, farssia, saippuasarjaa ja satiiria.
Oon aina ollut vähän on-off -täykkäreidenkatselija. Välillä oon seurannut, välillä en. Suurimman osan jaksoista olen kuitenkin nähnyt, ja tiedän sarjan kulun pääpiirteittäin. Sairaan hyvä sarja, jonka katsomisen oon nyt aloittanut uudelleen, ykköskaudesta alkaen. Mulla on ollut kaudet 1-3 jo varmaan vuoden verran, mutta en vaan oo saanut jostain syystä aloitettua niiden katsomista. Oon kuitenkin sellainen, että sitten kun innostun ja aloitan jonkun sarjan katsomisen, saatan katsoa sitä kymmenenkin jaksoa putkeen. Unta odotellessa...
5. Miehen Puolikkaat
Miehen puolikkaat (Two and a Half Men) on yhdysvaltalainen tilannekomediasarja. Sarjan keskushahmoja ovat Charlie, Alan ja viimeksimainitun poika Jake. Charlie on viinaan menevä naisia usein vaihtava mainoslaulujen säveltäjä, joka asuu eronneen veljensä ja veljenpoikansa kanssa Californian Malibussa. Veljesten vähemmän sympaattinen ja narsistinen äiti Evelyn, sarkastinen kodinhoitaja Berta, omituinen, mutta rikas naapurintyttö Rose sekä Alanin ex-vaimo Judith ovat sarjassa sivuhahmoina.
Joo, tää on juuri se sarja josta ilmeisesti alkoholisoitunut narkkari Charlie Sheen sai potkut maaliskuussa 2011 haukuttuaan vieroitukseen jouduttuaan sarjan tuottajan ja muuta poppoota, ja jonka tilalle Ashton Kutcher pestattiin. Sheenin ongelmista huolimatta - tai juuri niiden takia - ihan mahtava sarja! Veikkaan, että Charlie Sheenin ei tarvinnut juurikaan edes näytellä esittäessään kaimaansa Harperia. Mistä lie sama nimikin...
Oon aina inhonnut valmiiksi naurettuja jenkkiläisiä komediasarjoja, enkä oo esimerkiksi koskaan lämmennyt suurta suosiota nauttineelle Frendeille. Sami alkoi seurata Miehen puolikkaita subilta, kun kanava alkoi näyttää jaksoja ensimmäisestä kaudesta lähtien. Olin aluksi itsepäinen, enkä suostunut paneutumaan sarjaan sen kummemmin. Vähän jopa ärsytti kun satuin kuulemaan jotain heittoja jotka naurattivat. Jossain vaiheessa kuitenkin annoin periksi, ja siitä se lähti.
Tää on ihan loistava sarja! Jopa mun faija, jolla oli mun kanssa ihan samanlainen ennakkokäsitys tästä, halusi lainata sarjan kausia esitettyämme sille kerran yhden jakson mun vanhemmilla käydessämme.
6. Salatut Elämät
Kyllä, näät ihan oikein. Salkkarit! Noi ensimmäiset jaksot on ihan huippuja.
Täytyy sanoa, että kaipaan Aki Nikkistä. Siinä on kyllä yksi huikea henkilöhahmo ja sitäkin huikeampi näyttelijä. Tilannekomedia on sellaista, että välillä saa naureskella ihan ääneen sen laukomille jutuille. Netistä tietysti löytäisi nämäkin jaksot, jotka on ladattu sinne dvd:ien ilmestymisten jälkeen, mutta en oo koskaan osannut katsella sarjoja koneen ruudulta. Sängyllä tai sohvalla röhnöttäen siinä on ihan oma hohtonsa!
Siinäpä ne. Toivottavasti suositteluista löytyi sullekin joku uusi sarjakokeilu, ja koukutut näihin samalla lailla kun mäkin ;)
maanantai 22. lokakuuta 2012
Yöbloggailua
Mä oon niin yöihminen. Oon sanonut tän jo monesti aiemminkin, mutta tässä on vaan jotain niin mystisen rauhoittavaa, että oli pakko sanoa uudelleen. Love it!
Maailma ympärillä on ihan hiljaa, hauvat ja mies nukkuu ja mulla on aikaa vaan itselleni ja mietteilleni. On pimeetä ja rauhallista. Ihanaa.
Tykkään kaikista vuodenajoista, mutta täytyy myöntää, että tää reilun kuukauden kestänyt yhtäjaksoinen sade alkaa hiljalleen kiristää munkin tunnetusti niin venyviä ja kaiken kestäviä hermoja. Ruska, kauniit auringonlaskut, kynttilät, villapaidat, kaulaliinat ja pipot... Hohto kaikesta on aika kaukana, kun ulkona on harmaata päivästä toiseen. Oikein masensi, kun löysin yhden kesäkuvan musta - onko tollasta muka olemassakaan, edes joskus, jossain? Sitä on niin tottunut tähän keliin, ettei muusta enää tiedäkään.
En ihmettele yhtään, että Suomessa on niin korkeat masennusluvut, kun tutkimusten mukaan aurinko ja etenkin sen puute vaikuttaa ihmisten yleiseen hyvinvointiin erittäin paljon. No, eiköhän tämä keli tästä hiljalleen helpota. En malta oottaa talvea - ihanan kaunista lumimaisemaa, pientä pakkasta ja JOULUA. Ah! Sitä parempaa tunnelmaa saa hakea.
Laitoin juuri Täykkäreiden ekan tuotantokauden pyörimään (onko muuten Mike tosiaan ollut mukana jo ensimmäisestä jaksosta lähtien??), ja aion nauttia tästä ihanan rentouttavasta olosta hetken kuluttua kera epätoivoisten kotirouvien. Siinäpä muuten suomennos! Desperate Housewives - Täydelliset Naiset. No, melkein. Eli ei lähelläkään...
Katselin muuten äsken vanhoja kuvia yhdestä puhelimen kamerasovelluksesta, ja ei vide sentään. Jotain MM-11 -kultajuhlia telkkarista kuvattuna, mini-Bellaa ja vaikka mitä muuta ihanaa! Pakkohan mun on tännekin laittaa niistä muutama esille:
Maailma ympärillä on ihan hiljaa, hauvat ja mies nukkuu ja mulla on aikaa vaan itselleni ja mietteilleni. On pimeetä ja rauhallista. Ihanaa.
Tykkään kaikista vuodenajoista, mutta täytyy myöntää, että tää reilun kuukauden kestänyt yhtäjaksoinen sade alkaa hiljalleen kiristää munkin tunnetusti niin venyviä ja kaiken kestäviä hermoja. Ruska, kauniit auringonlaskut, kynttilät, villapaidat, kaulaliinat ja pipot... Hohto kaikesta on aika kaukana, kun ulkona on harmaata päivästä toiseen. Oikein masensi, kun löysin yhden kesäkuvan musta - onko tollasta muka olemassakaan, edes joskus, jossain? Sitä on niin tottunut tähän keliin, ettei muusta enää tiedäkään.
En ihmettele yhtään, että Suomessa on niin korkeat masennusluvut, kun tutkimusten mukaan aurinko ja etenkin sen puute vaikuttaa ihmisten yleiseen hyvinvointiin erittäin paljon. No, eiköhän tämä keli tästä hiljalleen helpota. En malta oottaa talvea - ihanan kaunista lumimaisemaa, pientä pakkasta ja JOULUA. Ah! Sitä parempaa tunnelmaa saa hakea.
Laitoin juuri Täykkäreiden ekan tuotantokauden pyörimään (onko muuten Mike tosiaan ollut mukana jo ensimmäisestä jaksosta lähtien??), ja aion nauttia tästä ihanan rentouttavasta olosta hetken kuluttua kera epätoivoisten kotirouvien. Siinäpä muuten suomennos! Desperate Housewives - Täydelliset Naiset. No, melkein. Eli ei lähelläkään...
Katselin muuten äsken vanhoja kuvia yhdestä puhelimen kamerasovelluksesta, ja ei vide sentään. Jotain MM-11 -kultajuhlia telkkarista kuvattuna, mini-Bellaa ja vaikka mitä muuta ihanaa! Pakkohan mun on tännekin laittaa niistä muutama esille:
 |
| New York Rangers - Ottawa Senators, Madison Square Garden NY |
 |
| Hyvää synttäriä, Jonna! t. Amanda < 3 |
 |
| Voihan Bella sentään mikä minihauva :) |
 |
| AS Roma - Milan, Rooma |
 |
| Suomi on uusi maailmanmestari, jei! Juhuu, Kummolakin ihan hymyilee |
Ja loppuun vielä... Tulkaa jo, kunnon kelit!
Hyvää yötä :))
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)